Kuukausi vaihtoa takana

Hassua, miten nopeasti aika kuluu. Ollaan jo kuukausi asuttu Barcelonassa. 

Viime viikolla unohdimme kertoa Human Bodies-näyttelystä, jossa kävimme. Human Bodies-näyttelyitä on järjestetty käsittääksemme useissa eri maissa. Tällä hetkellä näyttely on täällä Barcelonassa. Näyttelyssä on 12 aitoa ihmisruumista ja 150 elintä. Näyttely oli jaettu kahdeksaan eri huoneeseen: ihmisen kehitys, luusto/luuranko, lihaksisto, hengityselimistö, verenkiertoelimistö, ruoansulatuselimistö, hermosto ja virtsaneritysjärjestelmä. Näyttelyyn sai ”audioguiden”, joten näyttely käytiin läpi vitriinistä toiseen kiertäen ja samalla kuunnellen, mitä missäkin osassa näyttelyä esiteltiin. Näyttely oli mielenkiintoinen, mutta ehkä kyseisiä asioita opiskelleina olisimme halunneet tietää ilmiöistä hieman laajemminkin, kuin mitä tässä kaikille suunnatussa näyttelyssä kerrottiin.

Jälleen muutama miete harjoittelusta viime viikolta:

- Asiakkaiden tutkiminen. Ensimmäisessä harjoittelua koskevassa postauksessa kerroimme, kuinka asiakkaita ei haastatella tai tutkita, kun he tulevat ensimmäisen kerran hoitoihin. No, tämä ei varsinaisesti pitänytkään paikkaansa. Uuden asiakkaan tullessa, yksi fysioterapeutti menee hänen kanssaan erilliseen huoneeseen haastattelemaan. He kyselevät esim. kuinka kauan on ollut kipua, missä kipu on tai koska se tuntuu. Haastattelusta he kirjaavat alkutiedot tietokantaansa, joita he voivat lukea sitten salin tietokoneelta, josta kerroimme aikaisemmin. Haastattelun jälkeen, he tuovat asiakkaan saliin odottamaan omaa hoitovuoroaan. Ensimmäisillä hoitokerroilla asiakkaille myös kerrotaan hoidoista (mikä hoito, mihin tarkoitukseen yms.). Yritimme kysyä, että mittaavatko he esim. olkapääasiakkailla olkapään liikkuvuutta ensimmäisellä kerralla. Joko tämä fysioterapeutti ei ihan ymmärtänyt kysymystä tai sitten he eivät mittaa. Hän nimittäin vastasi, että siellä pienessä huoneessa vain haastatellaan ja hoidot tehdään isossa salissa. 

- Asiakkaiden diagnoosit. Kuten aikaisemmin kerroimme, meille ei juurikaan kerrota, mitä diagnooseja potilailla on. Meille kerrotaan yleensä vain, missä kipu on ja mitä kohtaa hoitaa. Viime viikolla olemme kuitenkin jo hieman kyselleet, että mikä diagnoosi asiakkailla on. Olemme myös yhdessä pohdiskelleet, mitä diagnooseja asiakkailla voisi olla. Esimerkkinä, olimme molemmat hoitaneet erästä naisasiakasta, jolla oli kipua ja liikerajoitusta olkapäässä. Hän ei pystynyt nostamaan yläraajaansa oikeastaan vaakatasoa korkeammalle, eikä passiivisesti liikuttaessa yläraaja mennyt juuri ollenkaan ulkorotaatioon. Pohdimme sitten kotona, että voisiko kyseessä olla jäätynyt olkapää. Kysyimme asiaa yhdeltä fysioterapeutilta ja hän sanoi, että oire on niin kuin jäätynyt olkapää ja lisäksi olkavarren lihakset ovat hyvin kireät. Olimme ylpeitä siitä, että osasimme vain yhden hoitokerran ja muutaman kysymyksen avulla arvioida, mikä vaiva naisella on. 

- Asiakkaiden hoitojen kesto. Itse hoidot eivät ajallisesti kestä kovin kauan. TNS, elektrostimulaatio, mikro, infrapuna sekä ultraääni vedessä kestävät 10 min. Ultraääni ja laser ovat 5 min sekä magneettihoidot 15 min. Manuaalihoidon tulisi myös olla noin 5 min, mutta meidän mielestä se on ihan liian vähän. Tämän vuoksi meidän manuaalihoidot (varsinkin selän hieronnat) kestävät yleensä heidän mittakaavassaan liian kauan. Asiakkaat kuitenkin viettävät klinikalla kauan aikaa, koska hoitojen välissä he usein joutuvat odotella vapautuvaa laitetta tai fysioterapeuttia. 

- Terapeuttiset harjoitteet. Kerroimme aiemmissa postauksissa, ettemme ole nähneet aktiivista fysioterapiaa harjoittelupaikallamme. Nyt on ilmennyt, että fysioterapeutit antavat asiakkaille kotiharjoitteita yleensä silloin, kun häntä on ensin passiivisesti hoidettu ensin muutamia kertoja. Annetavat harjoitteet eivät kuitenkaan ole yksilöllisesti suunnattuja, vaan keskuksesta löytyy valmiita ”harjoitusohjelmia” esimerkiksi olkapäälle, alaselälle, polvelle, lonkalle, plantaarifaskiitille jne. Emme ole aivan varmoja, ohjataanko harjoitteita erillisessä huoneessa, mutta näyttää siltä että laput vain annetaan asiakkaalle ja hän lähtee kotiin. Ilmeisesti minkäänlaista progressiota aktiiviseen harjoitteluun ei myöskään ohjata. 

Samalla työharjoittelupaikalla meillä tekee harjoittelua opiskelija viereisestä yliopistosta nimeltä Ramon Llull. Hän on myös kolmannen vuoden opiskelija niin kuin mekin, mutta tämä on vasta hänen ensimmäinen työharjoittelunsa, kun taas meille harjoittelu on jo viides! (täälläpäin fysioterapiaopiskelijat aloittavat työharjoittelut vasta kahden vuoden opiskelun jälkeen). Edellisellä viikolla hän kysyi, haluaisimmeko osallistua luokan seminaareihin, jossa kaksi ryhmää esittelevät töitään. Vaikka seminaarit pidettiinkin katalaaniksi ja espanjaksi, halusimme tietenkin nähdä, miltä opiskelu täällä näyttää, kun emme sitä kurssien kautta pääse seuraamaan! Kävimme seuraamassa seminaaria keskiviikkona, ja ehdimme nähdä kahden ryhmän esitykset ennen kuin jouduimme lähtemään työharjoitteluun loppupäiväksi. Ensimmäinen ryhmä esitteli kiropraktiikan käyttöä astman hoidossa, ja osana esitystä pääsimme testailemaan rintarangan mobilisointia. Toinen ryhmä puolestaan kertoi myofaskiaalisista tekniikoista, ja myös tuon esityksen lopussa kokeilimme niska-hartia-seudun, sekä etureiden faskiakäsittelyä.

Viikonlopuksi saimmekin sitten molemmat perhettämme vieraaksi ja olemme viettäneet aikaa heidän kanssaan. 

Saludos,

Jenni & Pauliina